Sanomanetti lauantaina 28.01.2006. Muut lehdet.

Helsingin Sanomat. Mielipide. Hannu Ilkas. Perjantaina 27. tammikuuta 2006.
Mielipidetiedustelut eivät ole mitään ennusteita.

Helsingin Sanomat. Mielipide. Seppo Laaksonen. Tiistaina 24.01.2006. Kyselyiden ongelma on niiden laadussa.

"Kyselyiden ongelma on niiden laadussa.
HS julkaisi 19.1. näkyvästi ensimmäisen gallupinsa presidentin vaalien toiseen kierrokseen liittyen.

Kunnioitettavan nopeasti tehty, mutta en ryhdy sen tulosta tässä repostelemaan. Vastaisen varalle on syytä tehdä muutama tarkennus ja huomautus tutkimusmetodiikasta sekä myös historiasta.

George Gallup ansaitsee kieltämättä arvonannon kyselytutkimusten eräänä uranuurtajana maailmassa, mutta Suomessa hänen nimellään on erityisen suuri paino, koska "gallup" on lähes yleissana survey-tutkimuksille, ainnakin jos kyse on mielipiteistä ja asenteista. Toki sanaa käytetään muuallakin, mutta paljon vähemmän kuin meillä. Itse en käytä tätä yleissanaa.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että George Gallupin yrityksen ohella jo 1940-luvulla toimi muun muassa Yhdysvalloissa useita survey-tutkimuslaitoksia, jotka myös arvioivat puolueiden ja presidenttikandidaattien kannatuksia.

Vuoden 1948 vaaleissa kolme merkittävintä tällaista laitosta ennusti Thomas Deweyn voittajaksi selvällä erolla Harry Trumaniin.

Myös Michiganin yliopiston professori Leslie Kish teki oman tutkimuksensa ja sai tilastollisesti merkittävällä erolla Trumanin voittajaksi, mikä myös toteutui. Dewey jäi samalla unholaan.

Tuossa "survey-kilpailussa" Kish käytti todennäköisyyspohjaista menetelmää, kun taas epäonnistujat moniastetantaa, johon liittyi kiintiöpoiminta siten, että tietyt väestötietojen perusteella muodostetut kiintiöt täytettiin otokseen valituilta maan pienalueilta.

Tämä merkitsi sitä, että vastaamattoman (kieltäytyneen tai tavoittamattoman) tilalle etsittiin sijaisvastaaja.

Tulokset kuitenkin laskettiin olettaen, että vastaamaton oli samanlainen kuin sijaisvastaaja. Tämä oletus ei toiminut siinä tilanteessa eikä toimi yleensä muulloinkaan.

Tuota 1940-luvun menetelmää on sovellettu samantyyppisesti nykypäiviin asti, mutta mukaan on tullut uusia keruutapoja, kuten puhelimenkäyttöä. Tämän etu on nopeus mutta laadun kanssa on niin tai näin.

HS-presidenttigallupin tietokulman mukaan puhelinhaastatteluja tehtiin tuhat. Ei kerrota sen sijaan sitä, kuinka monta yritettiin saada vastaamaan. Oletan, että toiset tuhat.

Edelleen väitetään, että otos toteutettiin monivaiheisena ositettuna otantana. Tämä ei voi pitää paikkansa.

Luulisin, että kyseessä on, kuten 1940-luvulla, ositettu moniasteinen otanta, siis ensin ositus ja sitten on edetty ositteiden sisällä hierarkkisesti kohti pienalueita, joiden asukkaita on yritetty saada puhelimitse kiinni haastateltaviksi.

Edelleen tietokulma kertoo virhemarginaalin olevan vähän yli kolme prosenttiyksikköä. Tosiasiassa se on selvästi suurempi, sillä sellainen oletus ei ole uskottava, että saadut vastaajat olisivat satunnaisesti valittuja äänestäjien joukosta (tai kunkin kiintiöstä).

Puhelittomien ja vastaamattomien äänestyskäyttäytyminen vaatisi paljon pitemmän kenttätyöajan kuin parissa päivässä on mahdollista. Mutta sinä aikana vaalit olisivat ohi, eikä HS haluaisi niitä julkistaa. Siksikään tämä lähestymistapa ei riitä alkuunkaan kunnon survey-tutkimukselle, joissa laatuun kannattaa panostaa kaikin tavoin.

"Gallupien " ongelma on siis niiden laadussa, ei siinä, että jonkun pitäisi ryhtyä niiden tekoa valvomaan. Julkista kritiikkiä sen sijaan pitäisi olla paljon enemmän. Toivottavasti tulosten lukijat säilyttävät realiteettitajunsa eivätkä ainakaan tee äänestys- tai muita päätöksiään niiden perusteella.

Seppo Laaksonen
tilastotieteen, erityisesti survey-metodiikan professori Helsinki"

Helsingin Sanomat. Mielipide. Seppo Laaksonen. Tiistaina 24.01.2006. Kyselyiden ongelma on niiden laadussa.

Sanomanetti lauantaina 28.01.2006. Pääkirjoitus.

Lauantai-illan ennustus: Halonen voittaa.

Ennustus perustuu pääosin Ylen viimeiseen gallupiin, jossa voimasuhteet olivat 55-45 ja virhemarginaali 3 prosenttiyksikköä. Koska ilmoitettu virhemarginaali on ilmoitettu kokonaislukuna, niin se on itse asiassa 2,5-3,5.

Tällöin voimasuhteet olisivat Tarja Halonen 51,5 - 58,5 ja Sauli Niinistö 41,5- 48,5. Koska Ylen gallup on tehty osaltaan yhtä päivää myöhemmin kuin Helsingin Sanomien fifty-fifty-gallup, niin näyttää siltä, että Halosen kannatus on nousussa.

Viimeisen gallupin jälkeen ei ole tapahtunut mitään dramaattista. Halonen ja Niinistö selvisivät Ylen tentistä kohtuullisesti. Halonen ehkä hiukan paremmin vaikka kiukuttelikin hiukan toimittajille. 

Jos joku sitten oli jättänyt Niinistöön tutustumisen toimittaja Maarit Tastulan perjantai-iltana (eilisiltana) esitettyyn Punaiseen lankaan, ei valinta liene kovin vaikea. Ohjelmassa Niinistö puhui ympäripyöreitä latteuksia väistäessään toimittajan selviä kysymyksiä. Huonompiosaisten ja heikompien puolustaminen ei vaan onnistunut, joten täytyy olla aika itsekäs hyväosainenkin, jos Niinistön teesit kelpaavat.

Niinistön pelastus on enää se, että äänestysprosentti jäisi kovin alhaiseksi. Ainakin tähän asti äänestäminen on heikompien keskuudessa ollut vähäisempää ja tietenkin turhautuminen nykyiseen menoon voi vaikuttaa äänenkäyttämisen jättämiseen.

Tähän numeroon liitän mukaan SDP:n kansanedustaja Minna Lintosen ryhmäpuheenvuoron, jossa hän ruttaa eduskunnan maatalouskeskustelussa aika ilkeästi maanviljelijöitä ja maataloutta. Vaikka maanviljelijöitä ja maatalousdesta toimeentulonsa saavista onkin maaseudun asukkaista enää  pieni osa, niin kyllä yhden läheisen elinkeinon haukkuminen voi vaikuttaa negatiivisesti. Ja mitä sitten vaikuttaa Anneli Jäättenmäen suosituskampanja äänestää Niinistöä?

Vaikka lauantai-illan ennustus povaakin Halosen voittoa, niin ei se tietenkään ole kirkossa kuulutettu.

Lauantai-iltana 28.01.2006. Pertti Manninen. Sanomanetti. Päätoimittaja.

Lauantai-illan ennustus: Halonen voittaa. Pääkirjoitus.

Vastoin vasemmiston odotuksia presidenttiehdokas Tarja Halonen on nyt joutunut yrittämään myös keskustalaisten ja maaseudun äänestäjien ääniä ja ottamaan kaikin, omituisinkin, keinoin kantaa maatalouden puolesta.

Tällaisesta tilanteesta SDP:llä ei ilmeisesti ollut aavistustakaan lokakuun 26. päivänä 2005, jolloin eduskunnassa kohahti, erityisesti keskustan ja kokoomuksen ryhmissä, kun kansanedustaja Minna Lintonen (sd.) piti SDP:n maatalouspoliittisen ryhmäpuheenvuoron.

Ryhmäpuheenvuorossa Lintonen syytti kriittisesti Suomen maatalouden tuottavan paitsi viljaa myös sinilevää. Hän oli myös erittäin kylmä maatalouden ympäristöuhkia kohtaan; hän väitti niiden toimivan ennemmin lisätulolähteenä maanviljelijöille kuin ympäristön hyväksi. Lintonen ryhtyi jopa uhkailemaan eri tukien poistamisella, jos “maalaiset eivät paranna tapojaan”!

Kokoomuksen ja keskustan eduskuntaryhmät, joiden maatalouspolitiikassa ei ole liiemmin eroja, tuomitsivat tiukasti SDP:n h-näkemykset maaseudusta jonkin sortin kaupunkilaisten viihdekeskuksena, jossa maataloutta harjoitetaan vain lähinnä kulttuurisista ja historiallisista syistä.

Nyt Halosen jouduttua kosiskelemaan maaseudun naisia on koko kyseinen linjapuhe poistettu SDP:n internet-sivuilta! SDP sensuroi maaseudun kertaheitolla!

Muutenkin Halosen kommentit maatalouden ja maaseudun puolesta (“Olen käynyt maatalousnäyttelyissä ja suvussa on sikafarmari”) ovat olleet lähinnä surkuhupaisia. Ja niistä on tullut hyvin selväksi, että maaseutu tosiaan näyttää kovin erilaiselta Kalliosta katsottuna kuin vaikkapa täältä Hämeestä …

Nyt meidän maaseudun asukkaiden ja työntekijöiden on syytä todellakin miettiä, haluammeko me enää tällaista maaseudun vastaista toimintaa tukevan, sosialistisen presidentin vai keskusta-oikeistolaiset, sini-vihreät arvot omaavan presidentin!

Tommi Karhula
Kärkölä

Maaseudun tulevaisuus. Lukijalta. Tommi Karhula. Perjantaina 27. tammikuuta 2006. Lukijalta. SDP sensuroi maatalouden.

Liite.

Suomen eduskunta
PTK 111/2005 vp
111. KESKIVIIKKONA 26. LOKAKUUTA 2005 kello 15 (15.04)

4) Valtioneuvoston selonteko maatalouspolitiikasta
Lähetekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 4/2005 vp

Minna Lintonen /sd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Terve elinympäristö ja ympäristönsuojelu ovat ruuantuotannon lisäksi tärkeimpiä tavoitteita, joita sosialidemokraatit asettavat maatalouspolitiikalle.

Maatalouden ympäristönsuojelutoimiin suunnataan vuosittain satoja miljoonia niin sanotun ympäristötuen kautta - tänä vuonna noin 320 miljoonaa euroa. Silti maatalouden fosfori- ja typpikuormituksen ei ole havaittu vähentyneen vesistöissä merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Itämeren suojelun hyväksi Suomessa on jo urakoitu yli 30 vuotta. Merkittävääkin edistystä on saavutettu, lukuun ottamatta rannikkomme rehevöitymistä. Suomen maatalouden ravinnepäästöt ovat sen pääaiheuttajia. Maatalouden päästöt ovat yksi keskeisistä syistä koko Itämeren huonoon tilaan.

Maatalouden ympäristötuen perimmäinen tarkoitus on huolehtia ympäristöstä eikä suinkaan toimia täydentävänä tulonlähteenä. Tämän tulee näkyä Itämeren tilassa. Nykymuotoinen tukijärjestelmä ei riitä vähentämään kuormitusta, vaan edellyttää myös vastikkeellisuutta. Tukea tulee saada vain, jos ympäristöhaittoja todella vähennetään.

Luontoharrastukset, kuten ulkoilu, veneily, kalastus, marjastus, sienestys ja mökkeily, ovat kaikkien suomalaisten sydäntä lähellä, ja siksi ympäristötekijät on nostettava osaksi maaseudun kehittämistä.

Selonteko käsittelee tätä kysymystä, mutta ei riittävästi. On myönteistä, että selonteko korostaa maatalouden ympäristövaikutusten arviointia, kannustaa kestäviin viljelytapoihin sekä lupaa ympäristötuen ehtojen muuttamista tältä osin.

Tästä tulee kuitenkin päästä eteenpäin. Tulevaisuudessa sosialidemokraatit vaativat ympäristökysymyksiä näkyvästi esille. Onhan hallituksen keskeisin Itämeri-panostus tällä vaalikaudella Itämeren suojelun toimenpideohjelma.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalous saa tänä vuonna tukea melkein 1,9 miljardia euroa: se on valtava panostus. Maatalouteen menee yhteensä enemmän rahaa kuin koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle.

Yli puolet maataloustuista tulee Suomen kansallisesta budjetista. Itse asiassa kansallisista varoista käytetty osuus on lähes yhtä suuri kuin kaikkien Suomen yliopistojen menot yhteensä.

Tarvitsemmeko maataloutta? Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän vastaus on: kyllä tarvitsemme. Maataloutta on aina ja sitä tarvitaan aina. Mutta sitä ei voi perustella taloudellisella kannattavuudella.

Sen on tuotettava muita, ei ainoastaan rahassa mitattavia hyödykkeitä, kuten turvallisia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, tervettä elinympäristöä ja ympäristönsuojelua sekä hoidettava maaseutua. Maatalouspolitiikkaa on arvioitava näiden näkökohtien mukaisesti. Maatalouspolitiikan arvosteleminen ei siis tarkoita maatalouden vastustamista, ed. Olavi Ala-Nissilä.

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että selonteko korostaa elintarvikkeiden laatunäkökulmaa. Laatu ja turvallisuus nousevat yhä tärkeämmiksi tekijöiksi, kuten hullunlehmäntauti, suu- ja sorkkatauti sekä lintuinfluenssa ovat osoittaneet. Eläinten hyvinvointia ja maataloustuotannon eettisiä näkökohtia on kunnioitettava.

Suomessa tulee olla tarjolla korkealaatuisia ja terveellisiä elintarvikkeita, mutta kuluttajilla on oltava niihin myös varaa. Kansainvälinen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö Oecd on kiinnittänyt huomiota Suomen elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin.

Korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista, jotka muun muassa näkyvät viljelymaan hinnassa, mikä puolestaan nostaa tuotannon kustannuksia.

On varmistettava, että laatu ja turvallisuus pysyvät korkeana jatkossakin, kun niistä kerran maksetaan kalliisti. Muutoin järjestelmää ei voi perustella kansalaiselle, joka antaa maataloudelle tukensa veronmaksajana ja elintarvikkeiden kuluttajana.

Tässä tilanteessa maatalouspolitiikka ei ainakaan voi tarkoittaa jo valmiiksi korkeiden hintojen nousua. Selonteko ei valitettavasti käsittele tätä näkökulmaa, joten sosialidemokraattien on nostettava se esille.

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikka on aikamme salatiede. Tavallisen kuluttajan on vaikeaa olla asiasta mitään mieltä. Hänellä ei ole oikein muuta mahdollisuutta, kuin uskoa asiaan vihkiytyneitä sidosryhmiä. Ja sidosryhmien puoleltahan olemme tottuneet kuulemaan mitä huolestuneimpia puheenvuoroja.
Ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa. Olenkin ehtinyt jo huolestua, onko Suomen huoltovarmuus vaarantunut, loppuuko kotimainen ruisleipä ja riittääkö sokeria vielä kahviini.

Päinvastoin: maatalouspoliittinen selonteko osoittaa, että maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi, vaikka se ei sitä näin suoraan ilmaisekaan. Kuinka julkisuudessa voi vallita sellainen kuva, että viljelijöiden tulot olisivat jatkuvasti heikentyneet?

Selonteossakin todetaan, että "viimeisimpien ennakkotietojen mukaan" maataloustulo "on selkeästi alentunut". Kuitenkin maataloustuet ovat nousseet ja pitäneet maatalouden kokonaistulon vakaana. Sitä vastoin maatilojen määrä on vähentynyt huomattavasti, vuoden 1995 jälkeen jopa 45 prosenttia. Tämä on huomattava.

Jos yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun, niin jokaisellehan pitäisi jäädä yhä suurempi pala. Ja jos jonkun osuus on pienentynyt, niin muiden osuudethan ovat kasvaneet sitä enemmän.

Kolme neljännestä kaikista tuista kohdistuu nimittäin alle puolelle kaikista maatiloista. Eli joku tästä hyötyy joka tapauksessa huomattavasti. Emme saa kuitenkaan tietää, kuka se on. Tilojen välistä tulonjakoa ei selonteossa nimittäin käsitellä. Toisin kuin muista yritystuista, maataloustuista on hankala saada tietoa.

Arvoisa puhemies! Globalisaatio koskettaa myös maatalouspolitiikkaa. Euroopan unionissa olemme siirtyneet kansallisista markkinoista yhteisiin sisämarkkinoihin.

Ja myös maailmanlaajuisesti on jatkuvasti alennettu rajasuojaa ja parannettu kansainvälisten markkinoiden toimivuutta. Wto-neuvottelujen yhteydessä maatalouspolitiikka on tärkeässä asemassa.

Kaikilla ei ole varaa tukea maataloutta samalla tavalla kuin rikkailla teollisuusmailla. Sosialidemokraattien mielestä on väärin, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille.

Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista. Viime vuosien kehitys on selvästi mennyt tähän suuntaan, ja se kyllä asettaa maataloudelle suuria muutospaineita. Siksi EU:n maataloustuet eivät missään tapauksessa tule kasvamaan.

Selonteko ei myöskään mainitse, että Euroopan komissio tullee edellyttämään Suomelta jatkossakin kansallisen tuen asteittaista alentamista, kuten se on tehnyt kahdesti aiemminkin kansallisesta tuesta neuvoteltaessa. Meidän täytyy olla rehellisiä.

Näiden kehityssuuntien edessä on selvää, ettei tukijärjestelmiä voida loputtomasti räätälöidä niin, ettei kenenkään asema muutu. Tämä ajankohtaistuu parhaillaan sokeripolitiikan osalta. Bioenergian tuotossa sokerintuotannolle saattaa aueta mielenkiintoisia uusia näkymiä. Siinä tapauksessa kyse on kuitenkin ympäristö- ja energiapolitiikasta, ei maatalouspolitiikasta.

On aihetta kysyä, voiko kansallisen tuen tarve aina pysyä samana, kun tilojen määrä koko ajan vähenee. Maatalous ei ole tulevaisuuden kasvuala, vaikka investointien määrästä saattaisi näin päätellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maatalouden investoinnit ovat olleet melkein puolet korkeammat kuin sähköteknisen teollisuuden eli Nokian toimialan.

Maatalouden tulevaisuutta ei ratkaista pelkällä tukipolitiikalla. Maatalouden tuotantotoiminnan kannattavuutta on parannettava. Kaikkien alojen työntekijät joutuvat nykyään kohtaamaan tuottavuuden nostamisen haasteen, maatalous ei voi olla poikkeus.

Keskeistä on myös saada koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan tuottamaan laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita.

Kansainvälisestä ympäristöstä aiheutuvat muutospaineet sekä luonnonolot on otettava realistisesti huomioon, kun arvioidaan, millaiseen maataloussektoriin voidaan pyrkiä.

Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat myös joutuneet selviytymään mitä suurimmista muutospaineista. Nykyään Suomen teollisuus kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin.

Arvoisa puhemies! Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat menestyneet juuri siksi, että ne ovat joustavasti sopeutuneet ja asettuneet kehityksen kärkeen. Selonteon tulisi todeta vielä selvemmin, että Suomen maatalous voi pärjätä ainoastaan samoja periaatteita noudattaen.

Suomen eduskunta
PTK 111/2005 vp
111. KESKIVIIKKONA 26. LOKAKUUTA 2005 kello 15 (15.04)
4) Valtioneuvoston selonteko maatalouspolitiikasta
Lähetekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 4/2005 vp
Minna Lintonen /sd (ryhmäpuheenvuoro):