Sanomisen ja julkaisemisen vapautta vuodesta 1999.

Sanomanetti tiistaina 10. toukokuuta 2005. Muut lehdet.

Helsingin Sanomat pääuutissivu lauantaina 07.05.2005.
"Moskovan voitonjuhlalla kaksimielinen merkitys. Max Jakobsonin kolumni A4."
"Suomalainen ottaa sinkkiarkun vastaan ylpeänä. Mari Mannisen Vallan liikkeet A6."
"Entä jos taloyhtiö toimisi kuin YK? Jaakko Kangaluoman Pallon liikkeet A 14."
www.helsinginsanomat.fi Juha-karhu on taas liikkeellä. Katso, missä se on kulkenut."

Helsingin Sanomat. Kotimaa  lauantaina 07.05.2005.
"Vientilihan tarkastamiseen kelpaa vain venäläinen eläinlääkäri."
"Vallan liikkeet. Ylpeä suomalainen ottaa arkun vastaan."

Helsingin Sanomat. Kotimaa. Vallan liikkeet. Mari Manninen lauantaina 07.05.2005.

“Ylpeä suomalainen ottaa arkun vastaan.

Rauhanturvalain uudistusta pohtiva työryhmä jättää esityksensä ensi viikolla.. Uudistuksen takana on erityisesti Suomen osallistuminen EU:n nopean toiminnan joukkoihin.
Monet uskovat, että suomalaissotilaat voivat joutua nopean toiminnan joukoissa kovempiin tilanteisiin kuin nykyisissä rauhanturvatoimissamme on totuttu. Sitäkin on pelokkaina mietitty, että sotilaita tuotaisiin kotiin ruumisarkuissa.

Pelko on aiheellinen. EU:n uudet joukot voivat pahimmillaan kohdata samanlaisia hetkiä kuin ruotsalaiset SSG -erikoisjoukot Kongossa toissa kesänä.
YK:n valtuuttamalla EU joukolla oli lyhyt, mutta vaarallinen tehtävä. Sen piti suojella Kongon Bunian kaupungin läheisellä alueella pakolaisia ja siviilejä sekalaisilta asejoukoilta kunnes YK saisi paikalle isomman rauhanturvajoukon. Ennen EU -joukkojen tuloa alueella oli lahdattu sadoittain ihmisiä
Kesäkuusta elokuuhun kestäneen tehtävän aikana ranskalais-ruotsalainen ryhmä kävi tulitaisteluja asejoukkioiden kanssa. Noin 20 kuoli vastapuolelta, ranskalais-ruotsalaisesta joukosta ei yksikään.

Tyypillinen taistelu: EU-joukko saattoi siviilejä kylään. Parikymmentä lähimaastossa piileskellyttä sissiä avasi tulen saattajia kohti. Ruotsalaiset ja ranskalaiset vastasivat tuleen, hyökkäsivät ja pakottivat pyssymiehet pakosalle.
Asejoukkioista osa taisteli huumattuina, mukana oli palkkasotilaita naapurimaista ja lapsisotilaita. Myös lapsia oli lupa ampua. Ruotsalaisten mukaan lapsisotilaita ei kuitenkaan jouduttu ampumaan, koska lapset pakenivat heitä varten jätetyistä peräytymisreiteistä.

Näin hurjiin taisteluihin ruotsalaiset eivät olleet joutuneet 40 vuoteen, sitten edellisen Kongo-operaation 1960-luvulla. Ruotsalaiset tiesivät ennalta. kuinka vaarallisesta tehtävästä oli kyse, ja olivat valmiina riskeihin.
Valtiopäivät hyväksyivät Kongoon menon mukisematta, eivätkä ruotsalaisviestimet pelotelleet vaaroista ennalta. Taisteluista uutisointikin oli maltillista.

Rauhanturvatoiminnan muutoksesta käytiin Ruotsissa iso keskustelu jo 1990-luvun puolivälissä, mikä selittänee, miksi EU:n nopean toiminnan joukot eivät ole nostattaneet. Ruotsissa samanlaista keskustelua kuin Suomessa.
Ruotsalaisilla on myös tapana ajatella, että heidän kuululuu asuttaa maailman hädänalaisia. Kukaan ei tosin tiedä. miten kansan mieli muuttuu, jos aputoimista oikeasti tuleekin useampi ruumis kotiin.

EU:n nopean toiminnan joukkoihin osallistuminen lisää suomalaissotilaiden riskiä kaatua taistelussa.
Kongon esimerkki ja rauhanturvaamisen haasteet Afrikassa ovat olleet eurooppalaisten sotilaiden ja poliitikkojen mielessä, kun he ovat viime aikoina kehitelleet nopean toiminnan joukkojen kärkiryhmien eli taisteluosastojen valmiuksia vaativiin operaatioihin. Suomi on muodostamassa taisteluosaston Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa, toisen Saksan ja Hollannin kanssa.

Omien miesten ja naisten asettaminen vaarallisiin tehtäviin on kallis uhraus. Se on silti suuren hintansa arvoinen, jos sillä estetään vaikkapa Kongossa satojen tai tuhansien siviilien lahtaus ja kansanmurha. Silloin Suomi on mukana rohkeasti siellä, missä apua huutavimmin tarvitaan.
Tuollaisista tehtävistä ruumisarkussa kotiin tuodun sotilaan ottaisin vastaan surullisena, mutta ylpeänä suomalaisena ja maailmankansalaisena.

Mari Manninen
Mari.manninen@sanoma.fi
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Tukholman-kirjeenvaihtaja.”