Eräs pakkohuutokauppa 1999-2000. Ulosottomiehen ja  kihlakunnanvoudin operaatio mitätöi vanhuksen etuoikeutetun saatavan 90 000 markkaa Merita Pankin hyväksi.


Ikikertut syksyllä.  Laukaa 02.10.1999, silloin kun kaikki näytti vielä hyvältä. Kuva Pertti Manninen.

Avustava ulosottomies Raino Rinne ja kihlakunnanvouti Jarmo Kivistö asialla. 

Selitys Laura Mannisen ulosottoasiassa 00/733.

Kesäkuun 3. päivänä 1999 Laukaan avustava ulosottomies Raino Rinne teki ulosottoselvityksen, jossa ilmoitin veloikseni äidilleni n. 80 000 ja Keski-Suomen osuuspankille n. 300 000 markkaa. Samana päivänä hän ulosmittasi nyt kysymyksessä olevan kiinteistön ja arvioi sen arvoksi 450 000, jota pidin liian suurena. Rinne sanoi, ettei summalla ole mitään merkitystä.

Ulosoton tiedossa on nyt 03.06.1999 siis se seikka, että olen velkaa äidilleni.

Sanoin, että jos ne ovat minulla kotonani en niitä löydä, koska paperini eivät ole järjestyksessä muuttojen jälkeen ja luonnollisin paikka olisi Laukaan osuuspankissa sijaitseva tallelokeroni, jossa olen säilyttänyt tärkeimpiä papereitani. Lupasin käydä katsomassa, ovatko ne siellä. 

Todennäköisin paikka olisi tietenkin äitini koti Helsingissä tai hänen tallelokeronsa Merita Pankissa. Rinne kysyi missä konttorissa ja vastasin että Kampin konttorissa. Sanoin lisäksi, että äitini kertoman mukaan sinne ei pääse ilman hänen mukanaoloaan, jota Rinne ihmetteli. 

Kerroin myös, että äitini on tällä hetkellä niin heikossa kunnossa, ettei hän itse pysty etsimään kotoaan mitään papereita enkä missään nimessä tahtoisi pyytää häntä lähtemään nyt pankkiin, kun hänen liikkumisensa on niin vaikeaa. Sanoin, että menkää te sinne, koska ulosottohan pääsee sinne varmasti.

Lisäksi Rinne tiedusteli äitini puhelinnumeroa, johon vastasin, että se on julkinen ja sanoin, että hän on vanha ja sairas ihminen ja varmasti pelästyy, jos sinne soitetaan. Rinne kysyi asuuko hän osoitteessa . Helsingissä, johon vastasin myöntävästi. Lopuksi hän pyysi tuomaan velkakirjat hänelle toimistoon, kun ne löytyvät.

... Lopuksi hän pyysi tuomaan velkakirjat hänelle toimistoon, kun ne löytyvät ...

Rinteen kysyessä velkojen määrää vastasin edelleen, etten osaa sanoa tarkkaa määrää, johon Rinne ehdotti 100 000. Vastasin ehkä 150 000, mutta sanoin myös, että ne ovat jo aikoja sitten muuttuneet velkojan kannalta epävarmoiksi saataviksi. Lisäksi annoin äitini puhelinnumeron .

Palattuani Laukaaseen 16. tai 17. joulukuuta vein haltijavelkakirjat viivyttelemättä Rinteelle. Hän otti ne vastaan, eikä kysynyt tai sanonut yhtään mitään. 

Kysyin riittävätkö nämä velan osoittamiseksi. Rinne vastasi, että Kivistö saattaa tarvita myös käärevelkakirjan. Ihmeteltyäni sanaa Rinne selitti sen tarkoittavan varsinaista velkakirjaa. Sanoin käyväni jouluna äitini luona ja etsiväni sitä sitten silloin. Lisäksi kysyin, kelpaisiko perunkirja, josta velka näkyisi, johon Rinne kysyi mikä perukirja. Vastasin tarkoittavani isäni kuoleman jälkeen tehtyä perunkirjaa. 

Lisäksi kysyin oliko hän soittanut äidilleni, koska äitini oli kertonut jonkun soittaneen ja kyselleen veloistani. Rinne vastasi, ettei hän ole soittanut, vaan se on ollut Kivistö. 

Pyysin kopiot jättämistäni velkakirjoista ja Rinne pyysi lähellä istunutta kanslistia ottamaan kopiot, joihin Rinne ei merkinnyt mitään päivämäärää tai kuittausta. Tällä käynnilläni Rinne ei esittänyt yhtään kysymystä.

Sen jälkeen kävin uudelleen Helsingissä jouluna ja löysin äitini kotoa alkuperäisen velkakirjan ja panttaussopimuksen ja kävin myös Meritan Etelä-Haagan konttorin lokerossa valtakirjalla etsimässä äitini omistaman Jääkärinkadun asunto-osakkeen kauppakirjaa, koska ymmärsin, että kysymys on yhä velan oikeellisuuden osoittamisesta. Lisäksi äitini löysi vanhan päiväkirjansa, josta ilmeni velan syntyhistoria.

Palattuani Laukaaseen vein alkuperäisen velkakirjan ja panttaussitoumuksen viivyttelemättä Laukaan ulosottotoimistoon, jossa Rinteen ollessa lomalla avustava ulosottomies Terttu Sundelin (po. Sandelin) otti paperit vastaan ja kirjoitti niiden kopioihin kuittauksensa 27.12.1999.

Olen kysynyt mitä asiakirjoja tarvitaan velan osoittamiseksi, johon hän vastasi, ettei tämä ole mitään salatiedettä, vaan haltijavelkakirjat ja velkakirja ja mahdollinen panttaussitoumus riittävät. Velan suuruuden osoittamisesta hän vastasi, että yksi velkakin riittää ja sen nykyinen suuruus. Lisäksi hän sanoi, että yleensä valvonta suoritetaan kirjeitse. 

Hän myös kysyi tietoja talostani, joita kerroin ja mainitsin myös, että joku kuukausi sitten viereinen remontoimaton  50-luvun talo oli lehti-ilmoituksen mukaan myynnissä 250 000 markalla ja näyttää siltä, että se on myyty.

Kivistö luki tarvittavat selostukset ja totesi paikallaolijat. Olin tilaisuudessa antamassa Kivistölle äitini ulosotolle osoittaman valvontakirjeen ja kertomassa alakerran huoneenvuokrasopimuksesta, mutta muuten koin olevani vain jonkunlainen tarkkailija, joka oli seuraamassa asiainkulkua.

Kivistö selosti valvonnat. Merita Pankki Oyj:n edustaja pankkilakimies Minna Kovanen vaati hylättäväksi Laura Mannisen valvonnan (ilman perusteluja).

Kivistö luki päätöksen, jossa Laura Mannisen valvonta hylätään luetellen monet lainkohdat, koska haltijavelkakirjat ovat olleet velallisen hallussa. Ja luki kohdan pöytäkirjasta, jossa sanoi soittaneensa Laura Manniselle, joka oli vastannut, ettei hänellä ole mitään saatavaa pojaltaan eikä velkakirjat ole hänen hallussaan. 

Hämmästelin päätöstä ja sanoin etten usko äitini niin vastanneen ja kysyin onko puhelu nauhoitettu, johon Kivistö vastasi ettei hän nauhoita puheluita.

Sanoin että äitini on kahdeksankymmentävuotias sairas vanhus, johon Kivistö vastasi, että vaikka olisi satavuotias, niin jos hänelle jotain selvästi vastataan hän sen myös hyväksyy. 

Sanoin, etteivät velkakirjat ole olleet hallussani, vaan olen hakenut ne joulukuussa Helsingistä. Sanoin, että nyt tapahtuu vääryys ja asiaan ei näytä tulevan selvyyttä ilman oikeudenkäyntiä. 

Kivistö totesi, ettei taloa ole vielä myyty. Sitten hän kysyi tuleeko oikeudenkäynti, jos hyväksyttäviä tarjouksia ei tule, johon vastasin, en uskoisi äitini sellaista haluavan, koska se varmaankin olisi aivan turhaa. 

Lisäksi Kivistö kertoi, että vuokralaiset saavat asua kuusi kuukautta ja minä kolme kuukautta kauppahinnan maksamisesta. Lisäksi yritin saada selvyyttä kenelle tammikuun vuokra kuuluu.

... Kivistö luki päätöksen, jossa Laura Mannisen valvonta hylätään luetellen monet lainkohdat, koska haltijavelkakirjat ovat olleet velallisen hallussa ... 

... sanoi soittaneensa Laura Manniselle, joka oli vastannut, ettei hänellä ole mitään saatavaa pojaltaan eikä velkakirjat ole hänen hallussaan ... 

... Hämmästelin päätöstä ja sanoin etten usko äitini niin vastanneen ja kysyin onko puhelu nauhoitettu ... 

... vaikka olisi satavuotias, niin jos hänelle jotain selvästi vastataan hän sen myös hyväksyy... 

... olen hakenut ne joulukuussa Helsingistä. Sanoin, että nyt tapahtuu vääryys ja asiaan ei näytä tulevan selvyyttä ilman oikeudenkäyntiä ... 

... Sitten hän kysyi tuleeko oikeudenkäynti, jos hyväksyttäviä tarjouksia ei tule ...

Kommentti: Vaasan hovioikeuden lainvoimaisen päätöksen mukaan Kivistö on menetellyt ristiriitaisesti hylätessään valvonnan, koska sitä oli pyydetty kirjallisesti! Katso asiakirjat!

Sanoin, etten tahdo koskea enää äitini papereihin mitenkään, jolloin Kivistö sanoi, että koska minulla ei ole kirjallista valtakirjaa äidiltäni, niin äitini täytyy pyytää päätöstä häneltä puhelimitse.

Kommentti: Vaasan hovioikeuden päätöksen lainvoimaisen päätöksen mukaan Kivistö on tehnyt virheen, kun ei ollut lähettänyt äidilleni edes huutokauppakuulutusta! Katso asiakirjat!

Kun pöytäkirjan tulo yhä viivästyi, lähdin hakemaan sitä Kivistön toimistosta, josta sen lopulta sain seuraavan viikon alussa. Tässä yhteydessä kysyin erilaisten vaihtoehtojen seurauksia, jos äitini valvonta olisi hyväksytty. Kysymykseen enkö olisi saanut toimia äitini asiamiehenä. Kivistö vastasi aluksi, etten olisi, ja korjasi saman tien, että kyllä sait, mutta silloin velkakirjat menettivät merkityksensä. 

Laukaassa 24 maaliskuuta 2000. Pertti Manninen.

Olen jutellut Kivistön kanssa puhelimessa ja ihmetellyt, miksi pankki haluaa pakkohuutokauppaa ja kysynyt onko niillä jonkinlainen shapluuna, johon Kivistö vastasi, että pankki on maksanut huutokaupan ennakkomaksun.

Juuri ennen pakkohuutokauppatilaisuutta istuin odotusaulassa sattumalta lopulta korkeimman huudon tehneen pariskunnan, siis ostajien, kanssa ja kerroin, että äitini velat on hylätty. Oikeudenkäyntisanaa olen saattanut myös käyttää.

Kuitenkin Rinne oli siis minulle jo esittelytilaisuudessa itse asiassa paljastanut äitini velkojen hylkäämisen. 

Käydessäni esittelytilaisuuden jälkeen kysymässä alakerran nuorenparin tyttöpuoliskolta tammikuun vuokran maksusta, Rinne oli vielä siellä ja puhui innokkaasti toisen "päähuutajan" kanssa. Korviini tarttui tosin vain lause, jossa käsiteltiin tämän päähuutajan rakennushanketta viereiselle tontille ja minun tekemääni valitusta jollekin oikeusasteelle, eikä tyttökään muista kauppahinnasta puhutun.

... Kuitenkin Rinne oli siis minulle jo esittelytilaisuudessa itse asiassa paljastanut äitini velkojen hylkäämisen .... 

Ulosottomiehen väite, että hän olisi erityisesti kysynyt ja minä olisin vastannut haltijavelkakirjojen hallussapidosta, on törkeä vale ja lisäksi kerrottu päivämäärä on takuulla väärä, koska vein ne kaksi päivää myöhemmin, kun olin käynyt kertomassa, etteivät ne ole minulla ja lähden Helsinkiin etsimään niitä. 

Lokerossa olin käynyt tiistaina 14.12 klo 12.48, ja olen käynyt kertomassa todennäköisesti paperien löytymättömyydestä vielä samana päivänä iltapäivällä. Luulen, että Rinnekin on käynyt kysymässä lokerossa käyntipäiviäni. Näin ollen olen tehnyt yhdenpäivän matkan Helsinkiin keskiviikkona 15. ja vienyt paperit Rinteelle 16.12.

Asiaa miettiessäni vasta muistin, että olin vienyt 1996 Kirkkonummen pakkohuutokauppaan haltijavelkakirjoja, tilasin pöytäkirjat ja totesin toimineeni niiden mukaan lähettinä.

P.M

Lokerossa käyntipäiviä. 980923, 981214, 990519, 991214, 000317. Lokero avattu 950508.

27.3.2000 8:59

... Ulosottomiehen väite, että hän olisi erityisesti kysynyt ja minä olisin vastannut haltijavelkakirjojen hallussapidosta, on törkeä vale ja lisäksi kerrottu päivämäärä on takuulla väärä ...

 ... olin vienyt 1996 Kirkkonummen pakkohuutokauppaan haltijavelkakirjoja, tilasin pöytäkirjat ja totesin toimineeni niiden mukaan lähettinä ...

Eräs pakkohuutokauppa 1999-2000. Ulosottomiehen ja  kihlakunnanvoudin operaatio mitätöi vanhuksen etuoikeutetun saatavan 90 000 markkaa Merita Pankin hyväksi.


Ikikertut syksyllä.  Laukaa 02.10.1999, silloin kun kaikki näytti vielä hyvältä. Kuva Pertti Manninen.

Avustava ulosottomies Raino Rinne ja kihlakunnanvouti Jarmo Kivistö asialla. 

Kasvoillesi onni suo.
Suru aina murheet tuo,
nyt ne peitä,
kaikk' kyyneleet heitä.
Nyt se on tehtävä, itku pois,
AIN', hymy elämän tois.
Taistele, muista sääntö vain,
niin, hymy AIN'. 
Smile. Suomennos Pertti Manninen. 17.05.2001.

  

  

  
ILMOITA ILMAISEKSI: LINKKI UUSIMPIIN!

Vuosikirja 2003. Koko vuosi kahdella sivulla! tammikuu-kesäkuu 2003 kuvin. - heinäkuu-joulukuu 2003 kuvin. - tammikuu-kesäkuu 2003 ilman kuvia. - heinäkuu-joulukuu 2003 ilman kuvia.

08.01.2004.

01.01.2004.

25.12.2003.

18.12.2003

11.12.2003.

Vuosikirja 2003. Koko vuosi kahdella sivulla! tammikuu-kesäkuu 2003 kuvin. - heinäkuu-joulukuu 2003 kuvin. - tammikuu-kesäkuu 2003 ilman kuvia. - heinäkuu-joulukuu 2003 ilman kuvia.

TOIMITUS. Vastaava päätoimittaja Pertti Manninen. Yhteydenotto: Sanomanetti@hotmail.com. Copyright sanomanetti.fi 2004/257. Sivut valmisti Pertti Manninen 24.06.2004 (03.07.2004 10:51 ). Vanhempi toimittaja ja kesätoimittaja. Kuvannut Pertti Manninen. 
2004/06/24  - sanomanetti.fi  -  Rikosilmoitus: Raino Rinne. - Ulosottomiehen ja  kihlakunnanvoudin operaatio mitätöi vanhuksen etuoikeutetun saatavan 90 000 markkaa Merita Pankin hyväksi.  - Avustava ulosottomies Raino Rinne ja kihlakunnanvouti Jarmo Kivistö - ulosottomiehen toiminnasta tehtiin rikosilmoitus tässä asiassa. (23.03.2005) - 24.06.2004 - avoin - joka torstai - kuva - kuvat - pertti manninen - Sanomanetti.

  

  

  
ILMOITA ILMAISEKSI: LINKKI UUSIMPIIN!